Блогът на lidislidis

Постинг

Обратно към блога | Предишен постинг | Следващ постинг

27.05.2011 19:43 - Suomeksi

Автор: lidislidis Категория: Изкуство

Прочетен: 506 Коментари: 0 Гласове:

Последна промяна: 28.05.2011 21:35

Entд , jos. . .

Saavun salaiseen puutarhaan terдlehdet osoittaen lattiatasoon. Nostan varteni tarkkaillen lajitovereitani. Liikkeeni ovat pieniд, vain oikein katsovan silmiin helposti nдhtдvillд. Minд olen kaunis. Elдmдssд tulee vastaan myrskyjд, joita ukkospuuskiksikin voisi nimittдд. Tдnддn unelmat nousevat taivaaseen asti. Varjo tarkastelee jokaista liikettдni matkien taitavasti. Erottelen terдlehdistдni kuolleet puoliskot. Haistelen vapautta kera muuttumisleikin. Oma salainen huone pitдд jдrjissддn, koska siellд voin olla sitд mitд olen.
Minд olen pelkkiд sanoja paperilla, merkityksettцmiд lauseita ohilentдville mehilдisparville. He olettavat saavansa minulta kaiken. Minusta ei tule tддllд parasta, joten toisten kukkien varret tuntuuvat kaulani ympдrillд. Surullista. Vaikka olemukseni onkin nyt tummanpuhuva kelpaan kuitenkin seinдkukkaseksi. Kadotin vдrit itseluottamukseni mukana. Tддllд en osaa jдrjestellд sanoja oikeaan jдrjestykseen. Auringonkukka nostaa terдlehtensд ylleni ja jддn taas muiden varjoon. Vдriloiste kдytдville; eikд kukaan ole minua varten. Oikeasti minд rakastan auringonvaloa janoveden lisдksi, mutta en kestд sддliviд katseita. Minussa on kai jokin valmistusvirhe, kun en pakkasellakaan suostu paleltumaan. Vesisateessa olen nдkymдtцn vaikka he selvдsti nдkevдt minut, onneksi minд en heitд.
Ruukkuni on tuntunut kovin ahtaalta viimeaikoina, vaikka muutan aina vain suurempaan ja suurempaan. Mullanvaihto suoritettiin lдhipдivinд, mutta yhд vain minua ahdistaa. Toisten kukkasten kuiskutus, minд olen luonnonoikku. Ravistelen vesipisarat terдlдhdiltдni pois ennen kuin totun liikaa tдhдn kaikkeen. Minд en osaa nauttia oikein mistддn. Virkiste voisi tehdд hyvдд, mutta se olisi vain hetken hyvддoloa ja pian olisin taas yhtд surukukkainen. Ruusut pistelevдt tahallaan heikkoa ulkokuortani tehden selvдksi, etten kuulu tдnne. En tiedд haluaisinkokaan. Minun sisдllдni kasvaa suuri voima odottaen kдrsivдllisesti ulospддsyддn.
Entд jos teen jonkin virheen taas? Tunnistanko sydдnystдvдn ennen kuin on liian myцhдistд ja torjun senkin vдhдisen avun mitд olisi saatavilla? En lдhettele kenellekддn turhia viestejд odottaen vastausta kuin kuuta nousevaa, koska kuu ei enдд nouse minulle. Olen alkanut pelдtд kaikkea valoa; tahtoisin kuihtua mutta joku on pддttдnyt toisin. Valo on siis kestettдvд. Voi, kun joku tulisi tarttuisi varteeni ja kiskoisi minut irti. Juureton. Eloton.
Ihmiskukkameren keskellд tunnen oloni niin kovin pikkuiseksi. Minun pituuteni ei riitд auringonkukkien joukkoon; enkд ole muille tarpeeksi vдrikдs persoona. Olen kuin seinдmaalaus ilman signeerausta. Arvoton.
Katselen sivusilmillд lajitovereideni keekoilua yrittдen nдyttдд tylsistyneeltд. Enhдn minд vдlitд. Voisin piristдд mustuuttani jolloin vдrisдvyllд, mutta silloin en olisi oma itseni. Olisin vain muiden kopio. Minд tahdon vetдд jalkoihin raitasukat ja pцrrцttдд hiukset sekasotkuun. Levittдд sisдllдni olevaa auringonvaloa toiseen yksinдiseen; ehkд hдnellд on paremmat mahdollisuudet. Minд kun en ole selviytyjд. Sadepдivдnд unohdan varjon tahallani kotiin ja annan pisaroiden syleillд nuutunutta olemustani. Vдliдkц tuolla jos meikit hieman leviдд, eihдn minua kukaan noteeraa. Antaa muiden luulla ihmispandakarhuksi se on heidдn nдkemyksensд. Hymyilen ulospдin niinkutsuttua hyvддoloani tehden muille mieliksi ja sisдllдni karjuu herдnnyt leijona.

Saden valssi

Tunnistamme toisemme
tдmдn ддrettцmдn aikamme
ainoassa hetkessд,
jossa katseemme rakentavat sillan
niin lдhelle sitд,
mitд lдhemmдksi ei pддse.
Pienissд kaikkeuden pisaroissa
tuttuutemme kietoutuu
tдhtien sointuihin
tansivдt saden valssi.

Нагоре